Luomu on merkittävä osa suomalaista ruokajärjestelmää. Se vastaa kuluttajien vaatimuksiin ja tarjoaa ratkaisuja moniin ympäristö- ja ilmastokysymyksiin. Luomussa käytössä olevat viljelymenetelmät edesauttavat monien ympäristötavoitteiden toteutumista, kuten torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden käytön vähentämistä. 

Luomu on ruuantuotannon laatujärjestelmä. Se yhdistää ympäristön ja ilmaston kannalta parhaat käytännöt, runsaan biologisen monimuotoisuuden, luonnonvarojen säästämisen, eläinten hyvinvoinnin sekä elintarvikkeet, jotka on tuotettu luonnonmukaisista aineksista ja luonnollisin menetelmin. Se vastaa luomutuotteiden kasvavaan kysyntään sekä edistää maaseudun kehittämistä.  

Luomuvihannesten ja -marjojen viljely perustuu maan huolelliseen hoitoon ja tehokkaaseen kiertotalouteen. Luomussa ei käytetä teollisia väkilannoitteita vaan eloperäisiä lannoitteita kuten karjanlantaa, viherlannoitusta tai muita luomuun sopivia lannoitevalmisteita. Kasveille tärkeää typpeä saadaan peltomaahan biologisen typensidonnan avulla: se tapahtuu kasvattamalla pelloilla muutaman vuoden välein palkokasveja kuten apilaa tai härkäpapua.

Eloperäisten lannoitteiden vaikutus perustuu maaperän mikrobitoiminnan hyödyntämiseen. Maan mikrobit hajottavat eloperäisen aineksen kasveille käyttökelpoisiksi ravinteiksi. Maan on oltava lämmin, ennen kuin mikrobit heräävät ja kasvit voivat alkaa vastaanottaa ravinteita ja kasvaa. Tästä syystä luomukasvisten- ja marjojen satokausi alkaa usein hiukan tavanomaista myöhemmin.

Uudistava maatalous - back to roots! 

Uudistava viljely on tapa tuottaa ruokaa kannattavasti ja ympäristöystävällisesti. Kun maan kasvukunto paranee, peltojen tuottavuus kasvaa ja tuotantopanokset pienenevät. Samalla luonnon monimuotoisuus ja koko peltoekosysteemin kestävyys paranevat.  

Uudistava tai regeneratiivinen maatalous on vaihtoehtoinen lähestymistapa ruuantuotantoon. Siinä tavoitellaan luonnon ekosysteemejä jäljittelevää maatalousjärjestelmää, jossa tapahtuvat prosessit lisäävät systeemin kaikkien osapuolten elinvoimaisuutta.  

Uudistuva maatalous-termiä käytetään jo laajasti ympäri maailmaa, myös Suomessa. Sitä käytetään usein samassa yhteydessä kuin hiiliviljely. Tämä on ihan luontevaa, sillä tavoitteet ovat yhteneväiset: ruoantuotannon ohessa tavoitellaan maaperän hiilivaraston kasvattamista. Regeneratiivista maataloutta edistetään hiiliviljelyn keinoin. Siinä ei kuitenkaan tyydytä kestävään ja säilyttävään, vaan tehdään maaperästä entistäkin ehompaa. Maaperän kuntoa voidaan monilla toimenpiteillä parantaa jopa lähtötilannetta paremmaksi. Hyödynsaajina ovat niin viljelijä, ympäristö kuin ruuan kuluttaja. Tästä seuraa maan resilienssi, joka tulee olemaan tarpeen ilmaston muuttuessa. 

Maailmalla nousussa oleva regeneratiivinen eli uudistava maatalous on kokonaisvaltainen, ekosysteemiä elvyttävä lähestymistapa ruoantuotantoon. Sen keskiössä ovat laadukkaan ja hyvän sadon lisäksi maaperän kasvukunnon parantaminen (Kuva 1), luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja toimiva vesitalous. Hiilen varastoituminen ilmakehästä takaisin maaperään on yksi uudistavan maatalouden tutkituista hyödyistä. Suomessa uudistavan maatalouden periaatteita ja toimenpiteitä edistetään esimerkiksi Baltic Sea Action Groupin käynnistämässä Carbon Action -toiminnassa. Maaperän hiilivaraston kasvattamista ruuantuotannon ohessa kutsutaan myös hiiliviljelyksi. Uudistavassa maataloudessa pyritään parantamaan paikallisten maatalousekosysteemien toimintaa parhailla tunnetuilla viljelykäytännöillä. Eri tilanteisiin sovellettavista uudistavista viljelykäytännöistä sekä ympäristöhyödyistä on olemassa runsasta tieteellistä tutkimustietoa. Oikein valitut ja sovelletut käytännöt kasvattavat maaperän eloperäisen aineen varastoja sekä vähentävät riippuvuutta ulkoisista tuotantopanoksista. Samalla ne vähentävät ympäristöpäästöjä ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Uudistavaa maataloutta voidaan harjoittaa yhtälailla ns. tavanomaisessa ja luomutuotannossa, tavoitellen hyvää, varmaa ja ravitsemuksellisesti korkealaatuista satoa.

Yhteisenä piirteenä kaikissa määritelmissä on pyrkimys vallitsevaa nykymaataloutta monipuolisempaan ja kokonaisvaltaisempaan maataloustuotantojärjestelmään. Nykyistä maatalousjärjestelmää leimaavat kotieläintuotannon ja kasvinviljelyn eriyttäminen, tuotannon yksipuolistuminen, ulkoiset tuotantopanokset ja voimakas maanmuokkaus. Maatalouden kehitys on mahdollistanut kasvavan väestön ruokkimisen yhä pienemmällä maanviljelijäväestöllä, mutta maaperän ja peltoekosysteemin kuntoa ei ole huomioitu riittävästi. Satoon ja tuotannon jatkuvuuteen vaikuttava maaperän tiivistyminen, multavuuden lasku ja eroosio ovat herättäneet tuottajat etsimään maan kasvukuntoa parantavia viljelymenetelmiä. Uudistavan maatalouden toimenpiteet auttavat viljelijää jättämään peltonsa seuraavalle sukupolvelle entistä paremmassa kasvukunnossa. 

Perinnemaisema, laiduntava karja ja ahomansikat... 

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan ekosysteemien (luonnon pääoman), lajien ja geenien kirjoa maailmassa tai tietyssä luontotyypissä. Se on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille, sillä se tuottaa palveluja, jotka pitävät yllä talouksia ja yhteiskuntia. Luonnon monimuotoisuus on erittäin tärkeää myös ekosysteemipalveluille - luonnon tarjoamille palveluille, joita ovat esimerkiksi pölytys, ilmaston säätely, tulvasuoja, maaperän hedelmällisyys sekä elintarvikkeiden, polttoaineiden, kuitujen ja lääkkeiden tuotanto.

Maatalous voi edesauttaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä

Maatalousalueilla on suuri merkitys avoimilla alueilla viihtyville lajeille. Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit käyttävät peltoja tai niiden reunoja sekä perinteisen maatalouden luomia peltojen ulkopuolisia laidunalueita ja niittyjä ensisijaisina elinympäristönään, pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan. 

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus ei säily ilman viljeltyjä peltoja, pientareita, laidunnusta ja hoidettuja reuna-alueita. Samalla tuotannon tehokkuus ja yksipuolisuus, kyntö, nurmiviljelyn vähentyminen sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö haittaavat maatalousympäristön lajien menestymistä. Myös peltojen metsittäminen tai metsittyminen ja laidunalueiden ja niittyjen umpeenkasvu vähentävät soveltuvia elinympäristöä. Siksi kestävän ja monipuolisen maataloustuotannon jatkuminen on luonnon monimuotoisuudelle tärkeää. Perinnebiotoopit, luonnonlaitumet ja muut avoimet tai puoliavoimet niittymäiset maatalousympäristöt eivät ole enää osana tavanomaista tuotantotapaa vaan vaativat kannustimia ja suunnitelmallisen hoidon toteuttamiseen.